Rantatiikeri on poistunut päiväntasaajan eteläpuolelta ja saapunut Japaniin. Tänään poistuin Ausseissa hotellilta seiskalta aamulla ja pääsin perille Tokion kapsulihotellille yhdeltätoista illalla. Olin tuntenut itseni varsin latautuneeksi Fidzin ja Aussien jäljiltä, mutta osittain se oli silmän lumetta, sillä tämä yksi matkapäivä söi voimat yllättävän tehokkaasti. Tämä Tokio on vain välietappi, sillä Japanin pääkohde on Kioto, jonne suuntaan huomenna. Tänään tein myöhäisestä kellonajasta ja väsymyksestä huolimatta pienen iltakävelyn vanhoilla kotikulmilla, olenhan tämän yön samassa paikassa kuin silloin edellisellä visiitillä kolme vuotta sitten. Pidän todella tästä japanilaisten kujien omalaatuisesta sykkeestä, varsinkin kun siihen sekoittuu ripaus perjantai-illan huumaa. Mistä en pidä on se, että siinä missä kolme vuotta sitten näillä kulmilla sai kävellä rauhassa, niin nyt joku on viiden metrin välein nykimässö hihasta masaasia tarjoten. Perkele, ei näin! No tuskin tuollaista tulee Kiotossa eteen.
Seuraa päivän lievästi huvittava havainto. Siinä missä viime visiitilläni tänne liikuin lähinnä junalla ja metrolla, olin tänään lentoasemalla pakotettu hyppäämään bussiin. Bussipysäkillä oli töissä lipunmyyjä ja joku toinen virkamies, ja he molemmat kumarsivat bussille sekä sen saapuessa että lähtiessä. Tiesin japanilaiset kohteliaiksi mutta tuo käytös yllätti ja myös tosiaan hieman naurattikin.
Mutta nyt unten maille, jotta jaksaa painaa vielä reissun loppusuoran kunnolla! Toivottavasti uni kapsulissa maittaa yhtä hyvin kuin viime käynnillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti